Emmi Auranen, 2 dan

Kuva Olavi Kurttio SM 2006

Aloitin taidon tammikuussa -99. Kurssin vetäjinä toimivat tuolloin 3 kyut Toni Nurmio ja Maria Parkkinen. Nämä kurssivetäjät olivat upeita. Henki kurssillamme oli mahtava, mikä oli paljolti vetäjien oman innostuksen ja taitavuuden ansiota. Jatkoin taidossa, koska porukka oli niin mainio.

Ensimmäinen budokokemukseni oli kuitenkin yuishinkai karatesta, jonka aloitin 1989 ja jota treenasin Ilpo Jalamon opeissa, kunnes taido vei mukaansa.

Ensimmäinen taidokokemukseni oli jo vuodelta 1991, jolloin Turussa oli budolajien näytös, missä taidokin oli edustettuna. Laji kiinnosti jo tuolloin ja olin katsomassa Turussa käytyjä SM-kisoja muistaakseni -91 tai -92. Seuran arkistosta löytyi myöhemmin valokuvia, joista näkyy katsomossa tuttu hahmo...

Ensimmäinen näkemäni mustan vyön taidoka oli Jari Ritvanen. Jari jäi mieleen myös alkuaikojen saunailta-leikeistä. Pääpallo oli saunailloissa pitkään legendaarinen peli.

Ensimmäisen vyökokeen piti Jari Tuominen. Siinä kokeessa Suvi ja minä sählättiin kobossa aika huolella. Mukavin vyökoe on ollut Hesassa tehty 2 kyu, koska osattiin niin hyvin... tai no oli jo enemmän toistoja takana.

Kaikkein pisimpään mulla on ollut 3 kyu vyöarvo, jota pidin 2 vuotta 8 kuukautta. Vihreävöisenä ehti tulla jo mukavasti toistoja perusjutuissa, etenkin ottelun puolella. Hokeita ei menty liikaa eteenpäin, kun ei salilla kai oikein kukaan osannut etenkään nen ja ten in no hokeita. Nämä hokeit opittiin kokeneilta naistaidokoilta, joita pyysimme Turkuun vierailijoiksi. Hokeita opeteltiin Suvin kanssa paljon myös kisavideoista.

Ensimmäinen leirini oli Vierumäen yleisleiri 2000. Siellä vetäjät jäivät kyllä mieleen, eikä olisi oikein uskonut sitä treenimäärää siinä leirillä. Mietittiin vaan, että onko nuo tosissaan... Lauantai-iltana eksyttiin Suvin kanssa, eikä oltu löytää huoneisiin vaan käveltiin tunti pakkasissa keskellä yötä, vaikka matkaa olisi oikeasti ollut vain pari sataa metriä. Selvittiin siitä ja muistakin ja nyt olen ollut eri taidoleireillä yli 30 kertaa.

Ensimmäinen kilpailuni oli Kuopion joukkue SM-kisoissa 2000. Lähdimme matkaan neljältä yöllä ja jännitys oli aivan kauhea. Dantai hokeissa olimme kaikki saman alkeiskurssin sinivöiset. Suoritus tehtiin puhtaasti läpi, vaikka yksi meistä oli tullut Tanskasta vasta viikkoa ennen kisoja. Dantai jissenissä hävittiin 2-1. Hävisin oman matsini, mutta sain jonkun pisteen.

Ensimmäinen yksilökilpailuni oli Oulussa 2001. Junalla mentiin ja perillä oltiin viideltä aamulla, jännitys ihan hirveä. Koitettiin lämmitellä pankkiautomaattikopeissa. Meitä oli sarjassa 4 osallistujaa. Hokeissa olin toinen ja jissenissä jäin viimeiseksi. Pelotti tietysti tehdä, mutta jotkut muut taidokat kannustivat.

Kilpailullinen esikuvani on ollut Paula Ranttila. Paulan monipuolisuus ja peräänantamattomuus innoittivat. Hänen antamat vinkkinsä kisoissa jäivät ehdottomasti mieleen. Aina muistutti siitä polvesta siinä tsukissa... On pakko todeta sekin, ettei Turussa ollut tuolloin ainuttakaan ylempivöistä naistaidokaa, josta ottaa mallia.

Tähän mennessä (huhtikuu 2008) olen osallistunut 27:n kilpailuun. Olen voittanut kyu-finaalin jissenissä 2002, joka oli toistaiseksi viimeinen kerta, kun se on järjestetty. Opiskelija SM-kisojen kultamitalit 2004 oli kiva voittaa. Paras yksilösaavutukseni on kuitenkin jissenin SM-hopea, jonka sain 2003 kuusiminuuttisessa matsissa Suvia vastaan ja toinenkin SM mitali on kiva muisto koitoksista Kuopiossa 2006. Kilpailemisessa kivointa on oman itsensä kukistaminen.

Kansainvälisissä kisoissa olen ollut menestyneissä naisjoukkueissa, joista EM hopeat 2003 sekä 2005 MM-hopea ja MM-pronssi ovat kivoja muistoja ja etenkin muistot dantaihokeiden harjoittelusta ovat mukavia: esim. 8 tuntia ajoa töiden jälkeen tunnin treeniä varten. Kisoissahan koitti vaan ihan hulluna, ettei mokaa joukkueen juttua. Kokeneet joukkuekaverit antoivat paljon omaan taidoon. Maajoukkueessa olemisessa parasta on kaikesta huolimatta ollut treenaaminen. Kovat leirit, joissa treenataan ihan mielettömästi ovat mahtavia kokemuksia (jälkeenpäin).

Uusin aluevaltaukseni kilpailujen saralla on tuomarointi. Olin tuomarikoulutuksessa syksyllä 2007 ja olen tuomaroinut kaksissa cup -kilpailuissa. Sitä ennen pääsin sivutuomarointia harjoittelemaan kesän 2007 EM-kisojen yhteydessä pidettyihin ystävyyskilpailuihin. Olihan se kieltämättä huikea kokemus vihellellä yhdessä Kato -sensein kanssa tai istuskella hokeita tuomitsemassa Lars Larm -sensein vieressä.

Seurassa olin sihteeri monta vuotta ja puheenjohtaja vuoden. Sihteerinä tuli tehtyä ehkä jopa liikaa, porukka tottui, että hoidan kaikki ja tiedän kaikki. Muistan ikuisesti olleeni ylemmilleni silloin "se vihreävöinen, joka esittää vaatimuksia", mutta se oli treenien ulkopuolella se ja olen siitä ylpeä.

30.9.2007 alkaen tulin taas Turun taidoseuran hallitukseen mukaan. Tällä kertaa ulkoiseksi tiedottajaksi. Homma oli kaikkein luontevin, koska olen pitänyt näitä nettisivujamme edes jonkinlaisessa kuosissa. Samalla se toimii hyvin yhteen keväällä 2007 alkaneen taidoliiton jäsenlehden, Kamaen, päätoimittajuuteni kanssa. Lajiliiton lehden päätoimittajana olen mukana liiton tiedotusvaliokunnassa.

Tällä hetkellä taidossa lempitekniikkani on sokutengeri eli se "pikku sokuten geri". Hokeista minua miellyttää eniten nentai no hokei.

Tavoitteeni on olla taidokana nöyrä ja tehdä aina parhaani sekä kunnioittaa ihmistä ihmisenä. Äskeiseen liittyen lisäksi toivon, etten koskaan treeneissä aloita lausetta sanoilla "danin ei tarvitse..." tai "dani saa..."

Yritän seuraavassa määrittää omaa taidosukupuuni (vrt. Makon Pakina Kamae 2/2003)

Palaa takaisin aktiivijäseniin.